OCD, eli pakko-oireinen häiriö on minusta yhä yksi huonoimmin tunnetuimmista ja väärinymmärretyimmistä ihmismielen haasteista.  Yleisissä mielikuvissa se liitetään usein tarpeettoman kevyesti esim. yli-innokkaaseen siivoamiseen ja lukkojen tarkisteluun, mutta on ilmenemismuodoiltaan huomattavasti tätä laajempi. Moninaiset ja häpeän vuoksi usein ulkomaailmalta piilotetut oireet aiheuttavat kokijalleen valtavaa inhimillistä kärsimystä ja yksinäisyyden kokemusta.

Rajusti yksinkertaistaen OCD ilmenee kokijalle epämiellyttävinä ja ei-toivottuina ajatuksina (pakkoajatukset) , sekä niiden hallintaan liittyvänä käyttäytymisenä (pakkotoiminnot). On tärkeää ymmärtää, että iso osa pakkotoiminnoista tapahtuu mielen sisällä. Mielen sisäinen pakkotoiminta voi olla mm. huolien analysointia, muistikuvien tarkistelua, sekä huolille vastakkaiden todisteiden etsimistä. Pakkoajatukset heijastavat kokijan pahimpia pelkoja, ovat vastoin hänen arvojaan ja identiteettiään ja siksi aiheuttavat voimakasta häpeää. OCD:n ytimessä on piinaava ja sisäisesti jäytävä epäilys siitä, että esim. itsessä on jotain pelottavaa ja vaarallista, että on toimillaan jotenkin vaaraksi itselle tai muille tai jotain tärkeää on peruuttamattomasti väärin/pois raiteilta.

Huolia on mahdotonta kattavasti luetella tässä, sillä vaikka toisinaan puhutaan R-OCD:sta (ihmissuhteisiin liittyvä OCD) , Harm- OCD:sta (muiden vahingoittamisen pelko) jne, on OCD aina yksilöllinen kokonaisuus, jonka narratiivi on muodostunut kokijalle riittävän uskottavaksi erinäisistä syistä.  OCD on muokannut muiden silmissä abstraktista, irrelevantista mahdollisuudesta kokijalleen varteenotettavan mahdollisuuden ja tämä ajattelun ja havainnoinnin prosessi on mm. I-CBT (Inference Based Cognitive Behavioral Therapy ) lähestymistavassa keskeinen elementti.

Terapeutin ammattitaito, eletyn kokemuksen tuoma ymmärrys

OCD on minusta ammatillisesti äärimmäisen kiinnostava juuri siksi, että se ilmenee niin monin eri tavoin ja on ahdistusproblematiikan ytimessä; turvattomuuden kokemuksessa. Se on myös olemukseltaan egodystoninen (päinvastainen kokijan arvomaailmalle) ja olen pohtinut, että ehkäpä oma oikeudenmukaisuuden tunteeni on sen verran voimakas, että en voi elää sen pohjattoman vääryyden kanssa mitä OCD tuottaa. Vääryyden, jossa empaattiset, tunnolliset, vastuuntuntoiset ja sensitiiviset ihmiset pelkäävät olevansa täysin päinvastaisia ja elävät sen mukaisesti -ainakaan tekemättä tälle vääryydelle itse mitään.

Minulla on ammatillisen koulutukseni lisäksi aiheeseen varsin henkilökohtainen tulokulma, sillä olen itse kärsinyt OCD:sta lapsuusvuosista lähtien. 90-luvulla aihe oli varsin huonosti tunnettu ja nykytiedon valossa täysin selviin oireisiini ei osattu puuttua, ennen kuin paha olo somatisoitui syömishäiriön muotoon. Löysin vaikuttavaa apua vasta varhaisaikuisuudessa ja tein myös itse valtavan määrän töitä haaliessani ulkomailta OCD:ta koskevaa kirjallisuutta ja tietoa. Olen käynyt itse aikanani läpi kaksi psykoterapiajaksoa, joista toinen oli ERP:tä (altistus -ja rituaalinehkäisyä) painottava. Silti ehkä merkittävimpänä löytönä omalla kohdallani pidin Hyväksymis- ja Omistautumisterapian elementtejä, jotka auttoivat havainnoimaan mieleni MITÄ JOS.. kysymyksiä kauempaa, näkemään oman arvoni oireistani erillisenä, sekä toivat keinoja elää arvojeni mukaan peloistani huolimatta ja yhtä aikaa niiden kanssa. Pienin askelin vuosien työ alkoi kantamaan hedelmää ja hiljalleen tuo monissa eri teemoissa näkynyt epäilyksen varjo jäi taakseni.

En ole täyttänyt OCD:n diagnostisia kriteereitä yli kymmeneen vuoteen, sillä löysin vihdoin oikeanlaista apua. Toipumiseni jälkeen arvopohjainen missioni ja ammatillinen paloni on ollut tarjota sitä muille. Oikeanlaisella avulla viittaan tässä terapiaan, joka tutkitusti vähentää oireita, sekä lisää itsemyötätuntoa ja psykologista joustavuutta. Oireet saavat usein kokijan tuntemaan olevansa sodassa mielensä kanssa, sekä provosoivat itseinhoa ja valtavaa kontrollintarvetta. Siksi pienikin pisara lempeyttä ja joustavuutta voi saada aikaan merkittävän muutoksen ja on tarpeen kuin vesipisara janoiselle autiomaassa.

OCD lyhytterapiassa

OCD:ta voi vaikuttavasti helpottaa lyhytterapian kontekstissa ja olen saanut todistaa näiden vuosien aikana lukuisia upeita löytöretkiä pois epäilyksen verkosta todellisen minuuden ja vapaamman arjen luokse. Minulla on vahva ammattietiikka ja pidän todella tärkeänä tunnistaa, milloin intensiivisemmät tukitoimet ovat lyhytterapian sijaan tarpeen. Usein asiakkaalta löytyy jo valmiina esimerkiksi terveydenhuollon lääkärikontakti ja ohjaan asiakasta aina eteenpäin esim. KELA:n kuntoutuspsykoterapiaan, mikäli tilanne sitä vaatii.

Menetelminä hyödynnän Kognitiivisen käyttäytymisterapian tutkitusti toimivia menetelmiä, kuten ERP ja I-CBT, joista asiakas saa valita itselleen sopivamman lähestymistavan. Valitun menetelmän rinnalla hyödynnän aina myös Hyväksymis- ja Omistautumisterapian keinoja, sillä pidän arvotyöskentelyä ja psykologisen joustavuuden lisäämistä OCD:n kanssa hyvin tärkeänä.

Mikäli sinä kaipaat lempeää, kohtaavaa ja aidosti OCD:n logiikkaa ymmärtävää apua oireisiisi, älä epäröi ottaa yhteyttä. Voit varata maksuttoman tutustumistapaamisen täältä tai lähettää minulle spostia laura@terapiavalona.fi

Mitä tahansa teetkin, älä luovu toivosta, älä arvoisesi elämän etsimisestä. Et ole, eikä sinun tarvitse olla kärsimyksen kanssa yksin. Toivoa on.

Lempeydellä,

Laura